Hei vielä!

Täällä päivät kuluvat taas kerran pikavauhdilla, Puumis kasvaa ja minä kutistun. Ilmoittauduttiin äsken tammikuussa alkavaan vauvauintiin, Puumis lupasi kustantaa koko perheelle yhteisen harrastuksen lapsilisistään. :) Nämä ensimmäiset viikot ovat tosiaan menneet vähän ihmetellessä ja lisäksi meillä on käynyt niin paljon vierailijoita, että ei olla vielä ehditty kaivata sen kummemmin mitään ohjelmaa, mutta nyt mietin, että voisi pikkuhiljaa ruveta katselemaan myös jotain päiväsaikaan tapahtuvaa vauva-aktiviteettia, ehkä voitaisiin  ensi viikolla mennä testaamaan esimerkiksi tuota Hermannin perhekahvilaa. Vauvattomien ystävien kanssa seurustelussa on se hyvä puoli, että saa välillä ajatukset irti pulautteluista ja vaipparumbasta (yksi kaveri esimerkiksi poikkesi tässä viime viikolla ja toi minulle Kumppani-lehtiä ja Kulttuurivihkoja, etten taantuisi ihan täysin ja lopullisesti primitiiviselle tasolle) mutta luulen, että jatkossa voisimme kaivata vähän nykyistä enemmän myös vauvallista seuraa, sellaista jonka kanssa voi hyvällä omallatunnolla puhua vaikkapa siitä kuuluisasta klassikkoaiheesta eli kakan väristä ja koostumuksesta...

Mutta tätä vähän uumoilinkin: nyt kun Puumis on syntynyt, aikaa blogeiluun ei tunnu löytyvän (varsinkaan kun menin lankeamaan tuohon kirottuun Facebookiin...). Eipä sitä kyllä pahemmin jää mihinkään muuhunkaan, päivät humpsahtavat ohitse todella nopeasti ja kohta Puumis on tosiaan jo kuukauden vanha. Kun yövalvomiset ja univelka parin ekan viikon aikana ahdistivat, niin oloa olisi varmaan helpottanut, jos olisin vielä kirkkaammin tajunnut, miten häviävän lyhyen hetken vauva on hentoinen vastasyntynyt ja miten rytmikin pikku hiljaa palaa taas elämään. Puumis näyttää nimittäin jo nyt ihan erilaiselta kuin syntyessään, erikoisen mallinen pitkulainen pää on muotoutunut pyöreäksi ja pituuttakin jäbä oli eilisen neuvolakäynnin mukaan venynyt yli 4 senttiä! Pari bodya onkin jo jäänyt pieniksi, ihan hyvä ettei juurikaan tullut hankittua niitä viiskytsenttisiä... Ja, kuten sanottu, kun Puumis on kasvanut, niin minä puolestani olen pienentynyt nopeammin kuin olisin luullut, imettäminen on kyllä niin tehokasta energian polttoa, että tässä saa syödä melkein kaksin käsin, ettei ihan kuihtuisi kokoon - olenkin aika surutta vedellyt kaikenlaisia herkkuja sen minkä olen imettämisen lomassa kerennyt. Vaikka vauva-aika on varmasti intensiivistä, sitovaa ja raskastakin, se on myös todella ihmeellistä ja ihan erilaista kuin mikään muu ajanjakso ennen tätä on ollut tai tulee olemaan.

Nyt kun Pikku Puuman varsinainen elämä on jo hyvässä vauhdissa, on sopiva aika päättää Puumiksen virtuaalinen elämä. Jäämme seurailemaan aktiivisempien bloggaajien kirjoittelua. Hautomo kiittää! :)