Alkuraskaudesta näin pari kertaa samanlaisen unen: unessa elelin normaalia elämääni, touhotin menemään tavalliseen tapaani kunnes yhtäkkiä tajusin, että "ai niin! Mullahan on se vauva! Olen totaalisesti unohtanut koko jutun ties kuinka pitkäksi aikaa!" Sitten juoksin kotiin pää kolmantena jalkana ja pelkäsin, että vauva on kuollut, kun en ole muistanut edes ruokkia sitä. En tiedä, oliko vauva kuollut, molemmilla kerroilla heräsin ennen kuin ehdin kotiin. Vappubileissä eräs tuttuni kertoi, että hänkin oli joskus nähnyt ihan samanlaisen unen, vaikka heillä vauva on vielä kaukaisen ajatuksen tasolla, ei hämmentävinä viivoina raskaustestissä.

Sittemmin en nähnyt moneen viikkoon yhtään raskauteen, synnyttämiseen tai vauvoihin liittyvää unta, mikä on sinänsä melko outoa, kun nuo jutut kuitenkin pyörivät päiväsaikaan niin paljon mielessä. Mutta nyt pari päivää sitten Puumis ilmestyi uniini peräti kahtena yönä peräkkäin. Varsinkin toinen uni oli melko dramaattinen, ja myös aika koominen. Unessa olin synnyttämässä ja jostain syystä kätilöinä hääräsivät Soile ja Kaija eli kaksi entistä työkaveriani viime syksyn harjoittelupaikasta. Jossain vaiheessa Kaija kyllästyi ja ilmoitti, että synnytys oli jo venynyt 15 tuntiseksi ja heidän oli nyt korkea aika päästä Soilen kanssa kotiin, eli nyt ei kyllä auta jahkailla enää yhtään enempää. Sitten Kaija otti valtavat pihdit ja veti Puumiksen ulos kerta kiskaisulla. Koko toimitus ei sattunut lainkaan eikä vastasyntynyt Puumis ollut edes verinen tai muuten möhnäinen vaan jostain syystä samantien ihan kylvynraikas. 

Aamulla oli sellainen olo, että unen vauva oli nimenomaan Puumis, ei kuka tahansa pieni ruttunaama. Juuri sama vauva ilmestyi sitten uneen seuraavanakin yönä. Puhuin unista erään ystäväni kanssa, joka oli juuri opintoihinsa liittyen lukenut jonkin verran varhaislapsuuteen liittyvää kirjallisuutta. Hän kertoi (mikäli nyt ymmärsin/muistan tämän oikein), että on aika tyypillistä, että raskaana oleva nainen muodostaa päässään jonkinlaisen mielikuvitusvauvan ja kiintyy tähän. Synnytyksen jälkeen voi joskus olla jopa vaikeaa  päästää irti kuvitteellisesta vauvasta ja tajuta, ettei oikea vauva välttämättä olekaan juuri se tyyppi, johon oli mielikuvituksessaan tutustunut. Tästä huolimatta odotan jälleennäkemistä unieni Puumiksen kanssa.