Joo, siis ei vielä täältä suunnalta, vaan Tampereelta, jossa opiskelukaverini sai aamulla pojan! Puhuin eilen kyseisen kaverin kanssa iltapäivällä puhelimessa, tuolloin kaverini oli lähdössä Sokokselle shoppailemaan ja tuskaili, ettei vauva luultavasti synny ikinä, vaikka hän on parhaansa mukaan kokeillut kaikkia mahdollisia kotikonsteja käynnistykseen (laskettu päivä oli ollut maanantaina). No mutta mutta, hyvä että saunan, seksin ja siivouksen lisäksi hihasta löytyi vielä neljäs ässä - Sokos! Täytyypä lisätä valikoimiin vastaisuuden (siis ensi tai viimeistään sitä seuraavan viikon) varalle... Vauva oli syntynyt tänään puoli seitsemältä aamulla, eli ilmeisesti homma voi sitten edetä hyvinkin nopeasti, kun niikseen tulee. Iiiik!

Täällä ei tosiaan ole vielä ollut havaittavissa mitään merkkejä siitä, että Puumis haluaisi koskaan muuttaa mahan ulkopuolelle, olo on enimmäkseen ihan suht normaali, ei edes pahemmin supistele tai mitään. Usein sanotaan, että raskauden ensimmäinen kolmannes menee pahoinvoidessa, toinen kolmannes on suorastaan elämän kukkeinta aikaa ja viimeinen kolmannes on jo tukalaa ja erilaisten pikkuvaivojen raskauttamaa. Itse en usko, että raskautta voi pistää tuollaiseen muottiin, omani ei ainakaan ole noudattanut mitään 3-3-3-kaavaa, vaan on edennyt niin, että ensimmäisinä viikkoina raskautta ei huomannut lainkaan, tämän jälkeen seurasi parin kolmen kuukauden pahoinvointijakso, jonka jälkeen elämä on enimmäkseen hymyillyt, tosin toisina päivinä enenmmän ja toisina vähemmän. Nyt loppumetreilläkin on välillä ollut fyysisesti aika raskas olo ja olen ajatellut, että no niin, nyt se alamäki alkoi ja tässä sitä sitten kärvistellään nämä loppuviikot, mutta eikö mitään, seuraavana päivänä olen taas saattanut olla ihan elämäni kunnossa.

Olen viime päivinä vielä vähän viilaillut tuota gradutekelettä, mutta silti aikaa on jäänyt ihan riittämiin myös kaikenlaiseen tössöttämiseen ja kärsimättömään pyöriskelyyn. Olen lisäillyt ja poistanut tavaroita sairaalakassista, leiponut ensimmäistä kertaa elämässäni kuivakakun pakkaseen ja syönyt sen sieltä vaivihkaa pois pala palalta. Kakun piti tietenkin olla sukulaishätävara, jonka Puumiksen uupuneet vanhemmat voivat näppärästi loihtia pöytään mahdollisten keski-ikäisten kyläilijöiden iloksi, mutta nyt siitä ei valitettavasti ole kuin rippeet jäljellä. No juu, se olikin vähän sellainen surkea koekakku, tosi rumakin oikeastaan, ja eiköhän tässä ehdi vielä leipoa - ja syödä - useammankin kakun ennen kuin Puumis suvaitsee saapua ihmisten ilmoille.