On ollut hankalaa keksiä hyvää työnimeä mahassa olevalle sikiölle eli tulevalle vauvalle.

Työnimi kuitenkin helpottaa vauvasta puhumista, eli on siinä mielessä aika olennainen juttu. Miehelläni ja minulla, sekä muutamilla ystävillämme, on jo monen vuoden ajan ollut käytössä eräänlaiset eläinnimet. Kyse on "eläinidentiteeteistä", eli siitä, mihin eläimeen kukin identifioituu, minkä eläimen kanssa tuntee sielujen sympatiaa ja mikä eläin olisi, jos olisi eläin. Meitä on opiskelukaveriporukassa muun muassa kettu (allekirjoittanut) mäyrä, ja opossumi. Sitten on mieheni, joka ei ole tomerista kehotuksista huolimatta suostunut keksimään itselleen oikeaoppista eläinidentiteettiä vaan haluaa olla Hyökkäävä Puuma. Hyökkäävä Puuma on kaikkien mielestä lähempänä intiaaninimeä, eikä tarkoitus ollut keksiä intiaaninimeä vaan eläinidentiteetti, eikä eläinidentiteetin edessä saa olla määreitä, siis esim. adjektiivia "hyökkäävä". Sitä paitsi mieheni on kaikkea muuta kuin hyökkäävä, puumaa hän tosin muistuttaa jonkin verran. No mutta, näin ollen mieheni on ruvennut kutsumaan sikiötä omakeksimällään, ja tietysti melko itserakkaalla, työnimellä Pikkupuuma. Pikkupuuma on sinänsä herttainen nimi, mutta käytössä melko epäkätevä, siis liian pitkä sikiön nimeksi, ja toisaalta perinteisen patrilineaarinen eli isän mukaan annettu. Näin ollen se ei ole aivan täydellinen.

Sukulaiseni ehdottivat työnimeksi Pirjo-Barbaraa. Se oli mielestäni melko veikeä ehdotus (ei kai vauvan työnimen aina tarvitse niin hempeä olla) mutta myös käytössä turhan pitkä, ja lisäksi tietysti lievästi outo. Näen jo mielessäni neuvolan perhevalmennuksen, jossa käydään läpi nimikierros ja pariskunnat kertovat, kutsuvatko he tulevaa perheenjäsentään jo jollain nimellä. Muiden sikiöt ovat nimeltään vaaveja, vaaveleita, ja nuppuliineja. Sitten tulee meidän vuoromme ja me kerromme, että kutsumme mahassa olevaa vauvaa Pirjo-Barbaraksi. Pirjo-Barbara ei myöskään ole mitenkään erityisen sukupuolineutraali nimi, vaan viittaa aika vahvasti tyttöön. Kunnollinen työnimi on siis edelleen hakusessa ja siihen asti mieheni puhuu Pikkupuumasta ja minä Pirjo-Barbarasta, tai jos haluan olla oikein miellyttävä niin saatan puhua myös Puumiksesta. Asia kuitenkin hautuu edelleen.