Tänään käytiin tokassa ultrassa Kättärillä, ja kaikki näytti olevan hyvin. Puumis oli vähintäänkin tuplannut kokonsa sitten viime näkemän, nyt tyypillä on pituutta reilut 20 senttiä ja varpaatkin erottuvat jo hyvin! Istukka oli kiinnittynyt "etuseinään", mikä selittää sitä, että olen toistaiseksi tuntenut sikiön liikkeet vain hyvin vaimeasti, lähes huomaamattomasti. Oli tietenkin mukavaa nähdä Puumis taas pitkästä aikaa, ja helpottavaa kuulla, että kaikki on edennyt hyvin. Toisaalta ultraus on hieman ristiriitainenkin käytäntö. Ultrassa avautuu melko karu ja outo näkymä tulevaan perheenjäseneen ja kuvat muistuttavat lähinnä kauhuleffojen alien-olentoja, joiden luut hohtavat mustavalkoisella kuvaruudulla ja silmät näyttävät pelottavilta. Silti sinne haluaa mennä, kun mahdollisuus kerran tarjotaan.

No, nyt voisi sitten ruveta valitsemaan synnytyssairaalaa. Olemme arponeet asiaa Kättärin Haikaranpesän ja Tammisaaren välillä. Itse olimme nyt, neuvolantädin kanssa juteltuamme, kallistumassa Tammisaaren puoleen, hieman vaihtoehtoisempaan ympäristöön, pois pahimmista ruuhka-Suomen hässäköistä. Olimme kuulleet Tammisaaresta ainoastaan positiivisia kommentteja, ja "tädilläkin" (kiva ammattinimike!) oli paikasta vain hyvää sanottavaa. Täti kertoi muutaman asiakkaansa synnyttäneen siellä, eikä hän nähnyt myöskään matkaa Helsingistä sinne minään mahdottomana esteenä. Ensimmäinen synnytyshän kestää keskimäärin 12-15 tuntia, eli paikalle pitäisi kyllä ehtiä ajoissa ja koko Suomen mittakaavassa reilun tunnin sairaalamatka on oikeastaan aika tavallinen.  Homma alkoi siis vaikuttaa jo aika selvältä ja vaaka kallistua Tammisaaren puoleen. Nyt juttu erikoisesta synnytyspaikkavalinnasta oli kuitenkin levinnyt tehokkaasti viidakkorummussa ja erinäiset kaukaiset puolitutut rouvat ovat takaisin päin kantautuneiden huhujen mukaan kummastelleet erikoista synnytyspaikkavalintaamme ja olleet yhtenä joukkona sitä mieltä, että Tammisaareen lähtö on huono tai vähintäänkin turha ajatus ja lisäksi suuri riski. Riski siksi, että "Helsingissä on Suomen paras hoito käsillä, jos jotain sattuu". Itse en tietenkään halua ruveta riskeeraamaan tällaisella asialla, mutta en vain millään usko, että muualla kuin Helsingissä synnyttäminen olisi heti yhtä kuin "suuri riski", tai että kyllin hyvää osaamista löytyisi ainoastaan pääkaupungista. Tuntuisi, että Puumiksen olisi myös turvallisinta syntyä maailmaan paikassa, jonne myös Puumiksen synnyttäjä (joka olen siis minä, eikä kukaan naapurin naisista) menee mielellään ja jossa hänellä on  mahdollisimman luottavainen ja rentoutunut olo.

Näiden keskustelujen jälkeen en nyt kuitenkaan tiedä yhtään, mitä pitäisi tehdä. Jos pidän oman pääni, saan ilmeisesti vastuuttoman lapsen hengellä leikkijän maineen. Tänään yritin soittaa Haikaranpesäänkin kyselläkseni vielä hieman lisäinfoa paikasta, mutta jonotettuani linjalla liioittelematta tunnin ja kuunneltuani sen puolen minuutin tilulilulii-taustapätkän noin sataan kertaan, oli vain pakko luovuttaa ja lähteä takaisin töihin. Seuraava soittoaika Haikaranpesään on viikon päästä, sitten voin kokeilla uudestaan, josko sillä kertaa lykästäisi...