Hautomo on pitänyt vähän kesätaukoa, mutta nyt kun jäin kahdeksi viikoksi kesäleskeksi, aikaa luulisi taas lötyvän. H-P:sta tuli tänään eno, mutta koska miekkonen on nyt Italiassa kielitaitoaan terästämässä, mennään katsomaan Puumiksen serkkutyttöä vasta ensi viikolla. Itseäni olisi tietysti vähän uteloittanut nähdä heti tuo uunituore vastasyntynyt, mutta luulen, että Jorvissa riittää nyt vauvan ihastelijoita ihan tarpeeksi ilman minuakin.

Onkohan itsellä sitten synnytyksen jälkeen heti semmoinen olo, että on kiva vastaanottaa sukulaisia ja ystäviä, vai onko sitä ennemminkin niin uupunut ja puusta pudonnut fiilis, että kaipaa muutaman päivän ihan vain hiljaiseloa? No, se nähdään sitten, mutta joka tapauksessa tuntuu kyllä uskomattomalta, että H-P:n siskon kohdalla raskaus ja synnytys ovat nyt historiaa, hän on tosiaan saanut niin sanotusti puristettua melonin ulos, ja nyt heillä on sitten oikea, elävä vauva! Kaikki tuo tuntuu edelleen aika kaukaiselta, vaikkei tässä meilläkään enää ole h-hetkeen kuin kolmisen kuukautta ja kun kesät vielä tunnetusti tuppaavat vilahtelemaan ohi hurjalla vauhdilla, niin eipä aikaakaan kun se on sitten menoa...

Nyt meille on jo jotenkin kummasti kerääntynyt aika monet käytetyt potkuhousut ja pikkubodyt erinäisistä suunnista, osa on 70-luvulta, osa viime vuodelta. Huomaa, että vauvanvaatteiden värit ovat muuttuneet kolmessa vuosikymmenessä hillitympään suuntaan, 70-80-lukujen vaihteessa uskallettiin vielä irrotella ja pistää  sujuvasti kaikki neljä pääväriä samoihin pöksyihin. Pesin noita kertyneitä pikkuvaatteita muutama päivä sitten ja oli ihan kummallista katsella naruilla kuivuvia vauvanvaatteita - siis että ovatko nuo tosiaan meidän pikkunarut joilla roikkuu tuollaista pienen ihmisen pyykkiä?!