Päivät ovat kuluneet töitä tehdessä ja gradua kirjoittaessa, en enää erota arkea viikonlopusta enkä edes ehdi kirjoittaa päiväkirjaa saati surffailla houkuttelevilla vauvasivuilla. Toisaalta on kuitenkin tosi kivaa, kun jaksaa taas tehdä normaalisti asioita, jopa sitä gradua (joka kuitenkin kaikesta ahertamisesta huolimatta edistyy ihan tuskaisen hitaasti eikä varmaan valmistu koskaan, vaikka rima on jo todella matalalla), kun alkuraskaudesta nimittäin vilahti pari kuukautta ohi ihan vain nukkuessa, oksentaessa ja henkisesti prosessoidessa. Hyökkäävä Puumakin kommentoi eilen, että "onpa kiva nähdä että säkin oikein TEET pitkästä aikaa jotain", mihin yritin tietenkin selittää, että olin alkuraskaudesta oikeasti toimintakyvytön, siis ikään kuin sairaslomalla tämän yhteisen projektin takia, en ainoastaan laiska ja saamaton. Ja siinä vaiheessa olisin kyllä ihan mielelläni vaihtanut osia ah niin ahkeran ja työssäkäyvän miehen kanssa.

Viikonloppuna ei jaksettu tehdä mitään ihmeellistä, katseltiin telkkarista Bondia ja mainostauolla mainoksia "miesten kosteusvoiteesta väsymyksen merkkejä vastaan". Kyseinen mainos toi jotenkin mieleen isänpäivän ja tajuttiin, että H-P:llahan on tänä vuonna jo ihan oikea isänpäivä! Me voidaan Puumiksen kanssa keittää kahvit ja laulaa kuorolauluna Onnenkyyhky lentää!

Nyt mahakin on jo ruvennut aavistuksen verran näkymään, täytyy vain pitää oikeanlaisia vaatteita, jos haluaa että muutkin huomaavat asian. No, ihan pian se on varmaan jo liiankin iso, eli täytyy nyt vaan ottaa ilo irti tästä, kun pystyy vielä liikkumaan ja nukkumaan normaalisti. Nyt ei auta muu kuin avata Word ja ruveta taas hommiin... Niitäkään kun tuskin jaksan enää muutaman kuukauden päästä kauheasti edistää.