Raskausaikana naisen täytyy tarkkailla syömisiään ja juomisiaan, liikuntatottumuksiaan, hemoglobiiniaan, verenpainettaan ja painoaan. Hänen täytyy pidättäytyä vuohenjuustosta ja punaviinistä, savuisista paikoista, liiasta valvomisesta, ratsastuksesta ja miekkailusta. Hänen täytyy punnita omega3-rasvahappojen tarpeellisuutta, miettiä, onko avantouinti sittenkään hyvä idea, pohtia, pitäisikö mahaa rasvata raskausarpien välttämiseksi ja tietenkin ennen kaikkea varoa stressaamasta liikaa.

Tämä ei kuitenkaan riitä. Lisäksi kunnollinen odottaja pitää raskausajan päiväkirjaa. Hän merkitsee ylös tärkeät etapit ja niiden päivämäärät: raskaustesti, ensimmäinen neuvolakäynti, ensimmäinen ultra, sikiön ensimmäiset tuntuvat liikkeet, oman mahan kasvu ja painonnousu, fyysiset vaivat ja henkiset tunnot ja huipentumana synnytys (kuinka kauan mikäkin vaihe kesti, mihin kellonaikaan lapsivesi meni, miten usein supistuksia tuli, miten nopeasti kohdunsuu aukesi, mitä kivunlievitystä käytettiin ja millä minuutilla vauva sitten syntyi). Oikeaoppiseen odotukseen kuuluu päiväkirjan lisäksi myös muun muassa mahakuvat. Kunnollinen odottaja otattaa siis itsestään mahakuvia, joissa hän poseeraa täsmällisin väliajoin aina samassa asennossa, mielellään myös samaa taustaa vasten. Tämä kaikki on tärkeää, sillä kuvia ja päiväkirjamerkintöjä on sitten mukava katsella jälkeen päin ja myöhempien raskauksien kohdalla on kiva verrata aikaisempiin ja tutkailla, eteneekö homma samaa tahtia vai ilmeneekö ehkä jotain aikaisemmasta poikkeavaa.

Minä olen kunnollinen odottaja. Hetken jo epäilin, muistanko kaikkea, mutta eilen huomasimme vihdoin ottaa ensimmäisen mahakuvan ja tänään aloitan blogin eli päiväkirjan, jonka avulla todistetusti prosessoin ajatuksiani ja kypsytän itseäni tulevaan äitiyteen. Unohdetaan siis se, että raskaustestin tekemisestä on jo  monta viikkoa ja että ensimmäinen ultratutkimuskin on jo takanapäin. Minun julkinen odotukseni alkaa tästä, olen kunnollisten kirjoissa!