Tampereen reissu meni ihan mukavasti, ohjaajan kommentit tosin valuivat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koko graduhomma kun ei enää jaksa paljonkaan innostaa... Jossakin toisessa elämäntilanteessa suhtautuisin ko. projektiin ihan toisella tavalla, enkä varmaankaan pystyisi palauttamaan työtä, jonka tiedän puutteelliseksi ja keskinkertaiseksi, mutta nyt asia ei vaan tunnu kovin tärkeältä (ja tuskin se on tuleva työnsaantikaan siitä graduarvosanasta kiinni).

Näin pari päivää sitten vanhaa koulukaveriani, jolla on jo kolme lasta, ja pääsin muutamaksi tunniksi seurailemaan arkea 4-, 2- ja 0-vuotiaan kanssa. Nollavuotias (2 kk ikäinen tyttö) suostui laupeaksi ja vieraskoreaksi vaipanvaihdon koekaniiniksi, eikä päästänyt inahdustakaan vaikka pepun pesu kesti ja kesti ja vesi oli luultavasti liian viileää ja asentokin epämukava... Lopuksi lähdimme vielä porukalla kaupungille vaikka satoi kaatamalla. Kaupunkireissu huipentui hurmaavalle Vaasan aukiolle, jossa hengasimme (huom. kaatosateessa) n. 20 minuuttia odottamassa kolmikon isää saapuvaksi autollaan. Kun olimme nousemassa ylös Sörnäisten metroasemalta, 4-vuotias kommentoi vienosti että "ihan kun täällä haisis pissalta" ja kun silmä vältti, 2-vuotias ehti nuolla Helsingin pantin ikkunalaudan päästä päähän. Aromit olivat ilmeisen hyvät, sillä nuolemisurakan jälkeen pikkumies näytti oikein tyytyväiseltä ja maiskutteli suutaan. 20 minuutissa ehdimme myös tehdä tuttavuutta parin hassun sedän kanssa ja kysellä 2-vuotiaalle vessaa viereisestä räkälästä. Kun kolmikon isä vihdoin saapui autollaan, kaikki olivat litimärkiä, minä lähdin helpottuneena lyllertämään kotiin päin ja viiden hengen perhe suuntasi litisevissä kengissään Hakaniemen Rossoon syömään.

Ilahduttavaa raskausblogia pitävä Tiitu haastoi minut kertomaan, miten pukeutuu viimeisillään oleva odottaja. Vaatteet alkaa tosiaan käydä vähän vähiin, en ole viitsinyt hommata kovin suurta garderoobia vain parin kuukauden tarpeisiin, esim. yksikään takki ei enää mahdu kiinni ja kuljen siis takki auki. Nyt on päällä kotivaatteet eli vanhat vihreät verkkarit, raidallinen huppari ja villasukat, ihmisten ilmoille lähtiessäni pistän päälleni jommat kummat mammahousut ja jonkun noista neljästä suuresta paidasta. Aika pitkään pystyin pitämään tavallisia paitoja masutuubin kanssa, mutta nyt ne alkavat jo näyttää aika hassuilta.

Ai niin! Jonkun imetyspaidan vois tosiaan hankkia jo varastoon (kiitos Tiitu kun muistutit asiasta blogissasi)!