Näin eilen ystävääni, joka oli juuri saanut tietää olevansa raskaana! Puhuimme siitä, miten positiivisen raskaustestin tekemisen jälkeen on yksinkertaisesti niin pihalla, että haluaisi heti päästä jonkun sortin vastaanotolle purkamaan fiiliksiään. Ensin mahdollisesti soittaa neuvolaan, josta luvataan ensimmäinen aika vasta monien viikkojen päähän (eihän tietenkään kannata vastaanottaa naisia, jotka ehkä saavat keskenmenon huomenna tai ensi viikolla!). Sitten surffailee yksityisten lääkäriasemien sivuille ja huomaa, ettei yksityinen vaihtoehto ole missään tapauksessa opiskelijabudjetin ulottuvilla. Viimeiseksi kokeilee YTHS:tä, josta kerrotaan, että kaikki raskauteen liittyvät asiat hoidetaan äitiysneuvolassa. Tämän jälkeen ei sitten auta muu kuin ruveta odottelemaan sitä viikkojen päähän varattua neuvola-aikaa. Siihen asti voi pohdiskella asioita niin sanotusti keskenään, lukea keskustelupalstoja, raskausblogeja ja lääkärisivuja ja miettiä, saako niitä pehmeitä juustoja sitten oikeasti syödä vai ei. Kun kauan odotettu ensimmäinen neuvola vihdoin koittaa, odotukset saattavat olla jo aika korkealla...

Kävin tänään neuvolassa toista kertaa ja nyt kahden kerran kokemuksella voin sanoa, ettei kyseiseen instituutioon välttämättä kannata ladata  mitään valtavia toiveita. (Tämä nyt ei varmaan tullut yllätyksenä kellekään muulle kuin minulle, joka olen parantumaton optimisti ja jaksoin odottaa myös neuvolantädin kohtaamista ilolla ja innokkaana...) No, nyt tiedän, että ainakaan tämä meidän terveysasemamme ei tosiaan ole missään mielessä erityisen hehkeä paikka. Kalsea tunnelma alkaa jo odotushuoneesta, jonka lehtikorista löytyy tahmeita, kaksi vuotta vanhoja Tuulilaseja ja vielä vanhempia Kotiliesiä ja pöydiltä sikin sokin lähinnä parisuhdeväkivallasta kertovia esitteitä. Eikun siis sori, olihan siellä se asukaspuistonkin esite, se jossa oli kauniisti kerrottu kesän 2003 ohjelmasta!

Varsinaista "oikeaa neuvolantätiäni" en ole vielä tavannut kertaakaan, sillä molemmilla kerroilla paikalla on ollut sijainen, eri sijainen kummallakin kerralla. Molemmat sijaistädit ovat kommunikoineet enemmän tietokoneen kuin minun kanssani, kysyneet vain kaavamaisesti vaaditut kysymykset ja raksittaneet sitten sähköisiin kaavakkeihinsa tarpeelliset ruksit. Mitään avoimia kysymyksiä tyyliin "kuinkas muuten olet voinut" saati "mitkä ovat tunnelmat" he eivät ole esittäneet, tämän päivän sijainen tosin poikkesi sivupoluille sen verran, että huokaili hetken asiakkaiden paljoutta ja terveyskeskuksen aamujen hirveyttä ja varoitteli, että "kesällä täällä on sitten useampi sijainen, kun porukka on lomilla". Tänään kohtasin myös lääkärin, joka oli luvalla sanoen harvinaisen räjähtäneen näköinen ja vieläpä erityisen kovakourainen nainen. Lääkärin huoneen sisustus alkoi jo lähennellä vitsikästä retrohenkisyyttä, seinien valistusjulisteet olivat vähintään 70-luvulta ja sukupuolielimiä esittävät anatomiataulut luultavasti vieläkin vanhempia.

Joo joo, tiedän kyllä ettei se ole henkilökunnan vika jos systeemi ei toimi, mutta täytyy kyllä silti harkita sairausvakuutuksen ottamista ainakin lapselle... Jos emme sitten äkkirikastu ja muuta jonnekin fiinimmälle asuinalueelle.